Monelle kuorolaiselle keskiviikkoilta on viikon kiintopiste: hetki, jolloin arjen kiireet väistyvät ja tilalle tulee jotain jaettua, jotain soivaa. Tällaisista illoista rakentuu myös Jaakon kuoromatka – ei vain suurista tapahtumista, vaan toistuvasta, sykähdyttävästä tunteesta, kun musiikki alkaa elää ja hengittää yhteisessä rytmissä.
Jaakko ei nosta esiin yksittäistä hetkeä, joka olisi harjoituksissa erityisesti jäänyt mieleen. Hänen kokemuksessaan kuorossa laulaminen on virta, jossa musiikki alkaa elää ja hengittää yhteisessä rytmissä. Parhaimmillaan se tuo iloa ja hetkellisen tunteen siitä, että ollaan jossakin olennaisessa. Harjoitusten ilmapiiri on lämmin ja kannustava. Musiikillisen työskentelyn rinnalla on tilaa myös naurulle ja kepeälle yhdessäololle. Sosiaalinen vuorovaikutus tuo oman lisänsä kokemukseen, ja tekee kuorosta yhteisön, jossa on helppo olla.
Musiikki on ollut läsnä Jaakon elämässä jo lapsuudesta lähtien. Klassinen musiikki soi lapsuudenkodissa, ja laulamisesta tuli hänelle luontevin tapa ilmaista itseään. Vaikka hän ei koskaan aloittanut soittoharrastusta, laulaminen veti puoleensa yhä vahvemmin. Musiikin kuunteleminen eri genreistä on yhä tärkeä osa arkea, mutta kuorolaulun myötä myös kokemuksellinen suhde musiikkiin on syventynyt. Tutustuminen itselle aiemmin vieraisiin teoksiin on avannut uusia näkökulmia ja herkistänyt aistimaan sävyjä, jotka aiemmin jäivät huomaamatta.
Kuoroharrastus tuo mukanaan paljon enemmän kuin musiikin. Se on yhteisö, joka antaa elämään rytmiä, merkitystä ja vaihtelua. Työn vastapainoksi laulaminen tarjoaa irtioton arjesta: vaikka keskiviikkoilta saattaa koittaa väsyneenä, harjoitusten myötä siirtyy toiseen maailmaan. Sellaiseen, josta on helpompi jatkaa viikkoa elävämpänä.
Iltahymni, kuorolle sävelletty uusi teos, on ollut Jaakolle erityinen kokemus. Toisin kuin tunnetut sävellykset, uusi teos herättää uteliaisuutta ja sitä lähestyy hieman toisin. Sen kokonaisuus hahmottuu asteittain, ja vasta soittajien liittyessä harjoituksiin kappale paljastuu täydessä mittakaavassaan. Iltahymni vie mukanaan levolliseen, ajattomaan tunnelmaan, jossa laulaja kokee pysähtymisen rauhan.
Konsertteihin valmistautuminen eroaa arki-illoista. Jaakko pyrkii huolehtimaan levosta, ja jos mahdollista, liikkumaan päivän aikana. Liikunta ennen konserttia on hänelle tärkeä osa valmistautumista erityisesti silloin, kun ääni ei ole parhaimmillaan. Se tasapainottaa, kirkastaa ja valmistelee esiintymiseen.
Yksi sana, joka Jaakon mielestä kuvaa kuoron ilmapiiriä parhaiten, on ”luonteva”. Se kertoo paitsi musiikillisesta yhteydestä, myös ihmisistä ja siitä, miten luottavaisesti he voivat olla läsnä toistensa seurassa.
Kun kuoro astuu lavalle, Jaakko toivoo yleisön saavan mukaansa jotain aitoa. Hän ei puhu täydellisyydestä tai teknisestä suorituksesta, vaan tunteesta, joka välittyy laulun kautta ja koskettaa kuulijaa. Se hetki ei ole näkyvä, mutta sen voi tuntea – ja joskus se jää elämään vielä pitkään konsertin jälkeen.