Johannes-passiossa resitatiivit ovat kertomuksen selkäranka. Ne kuljettavat tapahtumia eteenpäin ja tuovat tekstin eläväksi. Bachin tekstilähtöinen sävelkieli ja retoriset tehokeinot tekevät niistä ilmeikkäitä.
Kuorolaisena resitatiivien merkityksen huomaa käytännössä vasta esityksessä, kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Harjoituksissa työstämme kuoro-osuuksia, mutta vasta kenraaliharjoituksessa resitatiivit tuovat kokonaisuuteen sen kaivatun draaman. Yhtäkkiä evankeliumin kertomus ei ole enää vain säveliä ja sanoja, vaan eheä tarina.
Bachin tapa säveltää resitatiivit on nerokas. Hän käyttää ajan retorisia tehokeinoja, kuten yllättäviä harmonisia käänteitä ja ilmeikkäitä intervalleja, jotka tekevät tekstistä paitsi elävää, myös tunteikasta. Esityksessä huomaa, miten sävelkieli mukailee puheen rytmiä ja antaa tekstille luonnollisen, mutta samalla dramaattisen ilmaisun.
Evankelistan osuus on keskeinen. Hän on kertoja, jonka tehtävä on pitää tapahtumien kulku kirkkaana ja jäntevänä. Jeesuksen sanat taas ajan pysäyttäviltä. Niihin tulee jousisäestyksen myötä rauhallinen, lähes ajaton sävy, joka saa ne erottumaan muusta tekstistä. Tämä pieni yksityiskohta tekee valtavan eron. Se korostaa Jeesuksen sanojen erityisyyttä ja tuo niihin syvyyttä.