Johannes-passiossa kuoro ei ole vain taustaelementti, vaan keskeinen osa teoksen draamaa ja tunnelmaa. Turba-kuorojen energisyys ja suurten kuorokohtausten hengellinen syvyys tekevät kuoro-osuuksista intohimoisia, voimakkaita ja ajattomia.
J.S. Bachin Johannes-passiossa kuoro-osuudet ovat teoksen voimakkaimpia hetkiä ja kuorolaiselle myös antoisimpia laulettavia. Kuoro-osuudet eivät toimi ainoastaan taustalla kulkevana moniäänisyytenä. Ne ovat keskeinen osa passion draamaa ja tunnelmaa.
Erityisen vaikuttavia ovat turba-kuorot, joissa kansanjoukot huutavat, kommentoivat ja reagoivat tapahtumiin. Nämä kuorot ovat täynnä energiaa, voimaa ja liikettä, ja niitä laulaessa voi tuntea olevansa osa dramaattista tapahtumasarjaa. Toisaalta suuremmat, rauhallisemmat kuorot tuovat syvällistä hengellistä pohdintaa ja yhdistävät kuulijan osaksi vuosisataista luterilaista perinnettä.
Bachin kuorosävellys ei ole kevyttä laulettavaa. Hänen käyttämänsä kontrapunkti – itsenäisesti kulkevat äänilinjat – tekee musiikista monikerroksista ja vaatii tarkkaa rytmistä ja harmonista hahmotusta. Tämä rakenne haastaa teknisesti ja samalla syventää ilmaisua: kun äänet kietoutuvat toisiinsa ja harmoniat tiivistyvät tai purkautuvat, tekstin tunnesisältö voimistuu.
Bachin kuoro-osuudet sitovat teoksen yhteen. Niissä kuuluu sekä evankeliumin kertomuksen draama että hengellinen sanoma, ja juuri niiden kautta Johannes-passio puhuttelee yhä uusia sukupolvia.